Hämmästytän itseäni nykyään pitämällä vauvoista. Ihan yleisesti, jopa toisten. Parissa vuodessa muistot kultaantuvat ilmeisesti, sillä huomaan kaipaavani omien lasten vauva-aikaa. Nuorempi lapseni on siis alle kolmevuotias... Nykyisen itku-potku-raivari-leikki-iän en usko aiheuttavan nostalgia-aaltoa, mutta väärässä olin myös vauva-ajasta.
Neljä ja puolivuotias näsäviisas (keneen lie tullut?) taikamaan prinsessa alkaa olla jo melko näppärä käsistään. Tämä ukkeli syntyi neidin käsistä kesällä ja pääsi kirpparipaitaan vaaleanpunaisena. Ironista miten mustiin pukeutuvan (since 1994!) äidin tyttärestä kasvaa pesunkestävä prinsessa. Toivottavasti tämäkin on vaihe, joka menee joskus ohi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti