Äitikerhon ompeluseuran tuotoksia osa 2

 Edellisessä postauksessa tämä pipo jo näkyikin, mutta tässä vielä lähikuvaa. Korkkasin Muru-neulokset harjoittelukappaleella. Tässä ihanaa vinkkia ja vuori söpöä pallofleeceä.

 Vasemmanpuoleinen hame on myös Murua. Ihanaa, paksua luomuneulosta ja kuosi kittykitty. Oikealla keijuja. Kaksoisneulakin toimi moitteettomasti.

 Kesäsetti pikkuveljelle. Shortsien resori olikin vähän hassun väristä, joten paitaan laitoin ihan vaan valkoista.

 Sampsukan kärpässieniä oli vielä 98cm T-paitaan.

 Keijuja Tilda-trikoomekon kaavalla. Edellinen koko 116cm oli teltta, joten leikkasin tämän nyt ilman saumanvaroja ja hyvä tuli. Hihat ovat oikeasti liilat eivätkä siniset...

 Välipaloina muutama vuoritettu pussukka. Puutarhatontuilla on joku lämmin paikka mun sydämessä ja keltainen muutenkin on vaan ihana väri. Oi kun olisi jo kevät!

Maija Mehiläistä viimeiset palat ja Etsystä tilattuja maatuskoja.

Mr.Fox ja fleecehupparit

 Pikkuveli halusi sen kaulahuivin. Tällaisia hahmokaulahuiveja on nähty mm. Unikuun terapiahuoneessa ja jossain muuallakin, mutta en muista missä. Oranssia fleeceä sattui olemaan runsaasti, joten siitä sitten. Olisi saanut olla vaikka vähän kapeampi ja lyhyempikin. Barbapörrömies oli kuitenkin tyytyväinen.

 Mimmille tein pallohupparin. Edellinen, mummin ostama Tintun lohikäärmehuppari alkaa jäädä pieneksi, joten uudelle oli tarvetta. Kaavat piirsin itse, ja olkapäiltä olisi ainakin saanut ottaa muutaman sentin sisään.

 Hupusta tuli tosi pitkä ja helma vähän mekkomainen.

 Traktorimies sai myös uuden hupparin. Edelliset TSI-mallit ovat myös jääneet pieniksi. Kaavojen piirtäminen tuntuu olleen melko ylivoimaista, ja siksi kaula-aukko on tosi tilava. Onpahan helppo pukea... Kaava Suuresta Käsityölehdestä, jota naapuri ystävällisesti lainasi. Yhdessä tuumin pohdimme tänään, että kaverin lehdessä on aina just ne ohjeet joita itse tarttis! Onneksi on tämä joustava YYA-sopimus.

Niskan saumuroinnit peitin Farbenmixin nauhalla. Hupun vuori Ikasyrin pilvitrikoota.

Ajantappoa kankaita painaen ja tunnustus

 Huomenna on taas äitien ompelupäivä! Ihanaa, en malta odottaa! Iso kasa leikattuja projekteja odottaa... Odotellessa purin energiaa painamalla muutaman vaatteen ja tiskirätin. Ruskeat kukot syntyivät vahingossa - piti tehdä oranssia ja mustasta lipsahti vahingossa muutama tippa liikaa.

 Kokeilin myös Emon valmiita peittovärejä. Näitä hopeansävyisiä ostin Tampereen käsityömessuilta jo syksyllä. Tosi hauskaa jälkeä, mutta seulaan jumittivat kiinni ihan totaalisesti. Ehkä näiden kanssa pitäisi olla suurempi reikäinen seula?

 Näitä siipiä olen suunnitellut jo kauan. Ajatuksena oli, että kun lapset singahtelevat kuin pienet puput, siivet selässä kertoisivat vauhdin määrästä. Erään surullisen tapahtuman johdosta en halunnut siipien muistuttavan tippaakaan enkelin siipiä, joten näistä tuli nyt tällaiset linnunsiivet. Yhden ruskean bodynkin painoin ja luulin sen kuvanneenikin, mutta kuvaa en löydä enää mistään. Ruskealla pohjalla varsinkin siivet näyttivät tosi makeilta!

 Kevät tulee ja keltaisen kaipuu! Tilailin vähän keltaisia kankaita housuiksi ja mekoiksi, ja niitä odotellessa tein keltaisia maatuskoja.

 On varmaan syy siihen etten neulo :D Ei ole mun laji. Mimmi halusi kaulaliinan ja juuri ja juuri sen verran sain aikaiseksi jämälangoista. Vaaleanpunainen loppui kesken eikä sitä tietenkään ollut enää missään, joten vaihdoin sitten kirkkaampaan punaiseen. Eteen solmittuna värit näyttävät ihan hauskalta, mutta ehkä pikkuveljen huivi syntyy ompelukoneella!

Lumiidalta sain tällaisen tunnustuksen. Se on ensimmäinen ja olen otettu! Kiitos siis Meerille, joka viiden lapsen äitinäkin ehtii taikoa blogiinsa vaikka mitä ihanaa! Tällainen keskiverto kahden lapsen äiti voi vain ihailla...
Tässä pitäisi kertoa seitsemän asiaa itsestään:

1. Jos neulomisessa olen keskivertoa surkeampi, en kertakaikkiaan yhtään osaa virkata. Shame on me.

2. Olen myös surkea leipuri - kylään tulevat voivat olla varmoja, että täältä saa suklaakakkua. Nimenomaan sitä yhtä, lisää-vain-vesi-mallia jossa on vain 9% rasvaa...

3. Pidän älyttömästi upean epäsovinnaisesta Californication-sarjasta. I love you Hank Moody!

4. Lempiherkkuni on Ben&Jerry's Phish Food, jota syön salaa lapsilta...

5. Sain kutsun yläasteen luokkakokoukseen enkä keksi yhtään syytä miksi mennä.

6. Olen täydellisen kaupunki-ihminen, asun täysin landella. Ristiriita hajottaa pään!

7. Olen myös täysin surkea tietotekniikan kanssa, mutta onneksi minulla on pätevä mies ja ylipätevät siskonpoika ja isoveli.

Tämän saisi jakaa eteenpäin 15 blogille. Skippaan sen ja sen sijaan kehoitan vierailemaan kolmessa ehdottomassa suosikkiblogissani!

Jaanamaa - psykedeelisen taitava neuloja ja esteetikko!
Villapata kiehuu - mieletön ideapankki!
Project Mama - verbaalista ilotulitusta ja ekoelämää!

Enjoy!

Äitikerhon ompeluseuran tuotoksia

 Vietettiin hyvässä seurassa tänään kahden äititutun kanssa ompelupäivää meillä. Vauhtia hidastaneista lapsista huolimatta saatiin tosi paljon aikaan! Nämä kaikki tehty siis tänään. Hämmästytin itsenikin!

Ylläolevien ruskeiden velourhousujen taskujen kanssa meni aikaa ja hermot, mutta ehkä nekin käyttöön pääsevät. Koko n.104cm.

 Vaaleanpunaiset velourhousut näyttävät kuvassa lahkeista ihan eri pituisilta. Koko piti olla 110cm, mutta mimmille ne saattavat sopia parin vuoden päästä... Onpahan kasvunvaraa, hih, taloudellista!

 Työkoneet on Ikasyrin singletrikoota. Tosi ohutta ja varmasti ihanaa päällä, mutta tuskaista ommeltavaa tällaiselle amatöörille. Helma on tehty nyt sillä mun kaipaamallani kaksoisneulalla. Vähän harjoittelua vielä vaatii, mutta aika kivaa jälkeä sillä sai aikaiseksi.

 Ja kun nyt tuskaisiin ommeltaviin päästiin, niin tämän Myllymuksujen piparikukka joustofroteen kanssa täällä kuultiin melkoista pärinää! Se venyy ja paukkuu joka suuntaan ja AARGH! Ihana kuosi, ehkä ostan valmiina mekon ensi kesäksi jos ei tämä tule käyttöön.

 Raitajoustofrotee Kangastukusta. Mukavan paksua ja pehmeää, ja ihanat värit.

 Sukellusveneitä oli jämä josta riitti juuri ja juuri 98cm shortseihin. Ihmettelin mistä ihmeestä naapuri oli löytänyt kivan shortsikaavan. Sehän oli yhdestä Ottobresta joka oli multa naapurilla lainassa...

 Isompia shortseja (N)Eurokankaan joustofroteesta.

 Hame piparikukasta oli yhteistyöhaluisempi kuin liivimekko, tämä vaikutti ihan toimivalta.

 Kokeilin noita suurimpia nappeja ponnareiksikin ja ihan hauskalta tuokin näyttää.

Välipaloina syntyi vielä muutama pussukka - hermolepoa ommella näitä verrattuna esim. tuohon hermoja kiristelleeseen piparikukkaan.

Tosi hyvä päivä oli! Talo on kuin räjähdyksen jäljiltä ja lapset söivät Saarioisten äitien tekemää ruokaa tänään, mutta kaikkeahan ei voi saada?

Posliiniplättyjä ja huopaa

Lueskelin Ikomin ihanaa blogia ja silmiini sattui "ihastu inhokkiin" haaste. Tarkoitus on haastaa itsensä kokeilemaan jotain mikä ei heti sytytä tai josta on surkeita muistoja. Ikomin listalta poimin omalleni heti ristipistot ja skräppäyksen, mutta muuten jäin oikein pohtimaan enkä heti keksi lisää! No okei pitsinnypläys, mutta sitä en lupaa tänä vuonna kokeilla - vetoan ajanpuutteeseen... Ikomin listan posliininmaalauskin on kokeiltu vuosikymmen sitten. Tässä siis posliinia:

 Tässä olen säilyttänyt mm. teepusseja. Tykkään väreistä.

 Tähän pikkukippoon hilloan aina matkoilta raahattuja pikkukiviä.

 Samaa tex-mex-osastoa kuin edelliset. Väreistä huomaa, että meille se kuuluu.

 Teiniangstia? Piisien sanoja.

 Pullalautanen. Tässä syy miksi tykkään hurjasti Unikuun terapiahuoneen kaupunkipaidasta.

 Vähän pliisumman värinen aurinkovati.

 Dreijausta keltaisena...

 ... ja vaaleanpunaisena.

Posliininmaalaus oli kivaa! Huonoja puolia ovat keskeneräisten töiden huono liikuteltavuus (pitäisi olla oma uuni ja työhuone, jotta voisi maalata aina kun inspis iskee - psykedeelisen kallis ajatus!) ja valkoposliinin huono saatavuus erikoisina muotoina ja kokoina. Kahvikuppeja kyllä löytyisi. Matskuja mun ei tarvinnut hankkia, vaan käytin äidin. 

 Työkaveri pyysi kaksia huopahelmiä - oransseja ja ruskeita. Kummankaan värisiä puuhelmiä ei ollut, eikä oikein kunnon ruskeita pallojakaan valmiina. Ajattelin kiikuttaa nämä neljä näytille ja kysyä parannusehdotuksia...

Nappisilmäneidin syntymäpäivälahja

 Tällainen nukenvaatesetti kääräistiin lahjapakettiin kaksi vuotta täyttävälle neidille. Tein kahdet housut varmuuden vuoksi kun en muistanut minkä kokoisia nukkevauvoja kyseinen neiti hoitaa. Pienemmät housut  ovat velouria ja suuremmat fleeceä. Tässä Olgan päällä ne pienemmät. Pipo on myös velouria, mutta tuollaista marjapuuronväristä. Koristeena pussaavat tiput eli Farbenmixin nauhaa. Paita on fleeceä ja takana tähdenmuotoiset KAM-nepparit, ja paidassakin sivusaumassa samaa Farbenmixin vaaleanpunaista nauhaa. Toivottavasti kelpaa!

 

Mimmi leikkasi ja liimasi kortin pikkuäidille.

 Ja tässä vielä yksi pussukka, joka valmistui yövuoroon lähtöä odotellessa. Hipun mahtava kaava, lintukangas Gagafabricsilta, vetskari Sampsukalta ja sisällä kierrätettyä kirkkaan keltaista lakanakangasta.

Pilviyöpaita ja pinkit yökalsarit

 Vähän parempi päivä tänään! Mimmille tein Ikasyrin pilvitrikoosta yöpaidan. Se oli kyllä tarkoitus olla mekko, mutta yöpaidalta se näyttää. Kaavana Ottobren 6/07 Tilda trikoomekko. Kaula-aukko onnistui  kerrankin aika kivasti, ja muutenkin ompelu sujui ihan ilman pärinää ja hermojen kiristelyä.

Malli oli kuvauksellisella tuulella!

 Samasta Ottobre 6/07 lehdestä tein vielä Lily-legginsit. Ei legginseiksi uskoisi (neiti kun on tuollainen kirppu), mutta oli kyllä kokokin reilu (=116cm). Laitoin lahkeisiin resorit kun en jaksanut pienentää ja näin näistä tuli yökalsarit. Pikkuveli jo ilmoitti, että hän haluaa ne sitten kun jäävät siskolle pieneksi... Trikoo Jätti-Rätistä tosi ohutta ja pehmeää singletrikoota.

 Taiteilija itse teippasi ja äidin avustuksella saumuroi nukelle myssyn - kuvassa olevalle Olgalle vähän pieni, mutta rakkaimmalle Maija-vauvalle oikein sopiva.

 Kummituksen karkotin - tarpeellinen itse kullekin.

Näin tyylikkäänä tänään sujui leikki ihanan ystävän kanssa!

Kovan onnen paita

* VALITUS- JA VINKUMISVAROITUS!*

Mikä kaikki harmittaa?
- Kaava oli Ottobren ja kokoa 92, yritin sitä itse suurentaa ja suurensin tietenkin liikaa.
- Edelleenkään ei löydy sitä kaksoisneulaa.
- Neppilistan ompeleminen on selvästi liian haastavaa mun herneaivoilleni.
- Kaulan resori jäi liian löysäksi.
- Selkäpuolella on värivirhe, ja kangasta tietysti jäljellä niin vähän etten saanut leikattua takakappaletta ilman tuota virhettä.
- Kamera saa väreistä tosi erikoiset kasarimintut, vaikka vihreä on oikeasti tosi pirteä ja keltainenkin ihan reipas. Ja tietenkään tämäkään ei ole kameran vika, vaan käyttäjän...
- Tajusin vasta ommellessani, että muutenkin hankala ommeltava, kökkö ja lirunen vihreä single trikoo ei ole esipesty...
- En tietenkään tajunnut katsoa etukäteen onko mulla sopivia neppareita - no ei ollut, hain siis naapurista.

 Neppilistasta en osaa sanoa muuta kuin AARGHH!!!

Tässä se värivirhe.

Hyvin alkoi siis vuosi 2011 tässä blogissa, pirtsakat ja reippaat tekstit löytyy varmaan jostain muualta.