Mä tein sen! En todellakaan
osaa osannut virkata, mutta niin vaan ilmeisesti sitä oppii. Ihanien työkaverien kanssa vietetty kässäpäivä tuotti tulosta - istuin nimittäin
Jaanamaan Jaanan kanssa lattialla muutaman tunnin, ja opettelin
piilosilmukan ja
kiinteän ja
pylvään ja mitä näitä nyt on. Pylväsrivistöt jatkoin kotona loppuun, ja yövuorossa konsultoin amigurumi-guru-Lottaa reunan kanssa.
Työn jälki ei ehkä ole kaikilta osin priimaa, mutta onneksi kudetta on jäljellä toiseen samanlaiseen...
Malli on Kauhavan Kangasaitan
Juhannusruusu, monissa monissa blogeissa nähty. Ihana suklaanruskea, suloisen pehmeä ja varsin kohtuuhintainen (9,5€/kg) ontelokude on
Someron Langasta.
Salamalla otetussa kuvassa väri ehkä vähän enemmän kohdallaan?
Äiti muuten muistutti tänään, että olenhan mä joskus virkannut. Tosiaan, parin vuorokauden junamatkalla Kalkutasta pohjoiseen, tai saattoi se olla paluumatkallakin, eväänä chaita ja asemalta ostettuja keitettyjä kananmunia chilijauheella... Ah, se tunne kun menet vessaan joka koostuu reiästä lattiassa ja ainakin viisikymmentä edellistä asioijaa on osunut hutiin siitä reiästä... Silloin lanka oli ohutta puuvillalankaa ja matkakaveri Liisa lauloi ja auttoi silmukoissa.
Sanoinko jo, että mä NIIN tykkään tästä?