Kiksit

 Tiedättekö ne kiksit jotka saa siitä kun lapsilla on itse tehdyt vaatteet päällä?

 Tämä ihanan pehmeä raitavelour on Fabriinasta. Mimmillä oli vähän vastaava mekko viime talvena ihan Lindexiltä, mutta siinä oli inhottavan kireät hihansuut. Kokonsa puolesta se menisi vieläkin. Kaava on Tilda-trikoomekko Ottobresta (6/07). Samalla kaavalla tein joskus mm. tämän yöpaidaksi päätyneen mekon. Velourista ei tullut lainkaan samanlaista yöpaitavaikutelmaa.

 Jämistä mitäs muuta kuin pipoja.

 Kaavojen testailua. Ihan minikokoisena ehkä söpö?

 Talvihaalareille kavereita.

 Legginsejä tarvitaan aina. Mä en käsitä minne ne katoavat? Aina niitä surauttelee, ja koskaan niitä ei ole...

Loppuun vielä tällainen ei-mennyt-niin-kuin-Strömsössä (ei vieläkään tunnu vanhalta tää sanonta!) paita. Näitä aluspaitoja pitäisi urakoida että saa liivimekot käyttöön talvellakin. Kaava oli älyttömän leveä ja lyhyt, ja hihat ihan surkean lyhyet. Mutta potentiaalia tässäkin kaavassa!

Kerhovaatetta

 Tällaisia peruskerhovaatteita on valmistunut isot kasat viime aikoina. Varsinkin tuo pikkuveli kasvaa pituutta ihan silmissä. Tässä ensin setti mimmille. Ihana pikkusydäntrikoo Tiritomista. Tilasin kolmessa värissä. Keltainen oli vähän pliisu yksinään, mutta ruskean kanssa ihan reipas.

 Metsolan traktorijoustiksesta Saimit. (Ottobre 1/09) Onhan nää aika rivoloogisen kirjavat jopa mun makuun, tai ehkä nää menis jos olisi enemmän yksivärisiä yläosia? Vaan kuka niitä tekis...?

 Perushame bambujoustiksesta. Ihanan raikkaita yhdistelmiä ollut muuten tänä syksynä monella valmistajalla, joissa on yhdistelty just oranssia, lämpimän keltaista ja raikasta vihreää.

 Limet bambit eivät myöskään oikein sytyttäneet, vaikka kuvio sinänsä onkin kiva. Valkoisen T-paidan ja legginsien kanssa mimmi on tätä (kerran) käyttänyt.

 Facebookin kangashamstereista ostin tätä leijonatrikoota. Ihana kuosi, ja harmitti kun en älynnyt ajoissa tilata. Vaikka huhu kertoo, että tätä olisi nykyään velourina?

 Paidan takapuolella siis leijonien perberit. Hihojen yksivärinen ruskea ei todellisuudessa ole ihan yhtä erivärisen ruskeaa kuin leijonien pohja. Syksy tulee ja valo vähenee ja sitä myöden kuvat huononee...

Leijonasta sai vielä pipon, tässäkin etupuolella leijonat oikeinpäin. Traktorimiehestä oli mahtavaa kun leijonat näyttävät pyllyä! Mieletön huumorintaju... 

...ja muita painettuja

 En ole varmaan tullut maininneeksi miten kivaa hommaa seulalla painaminen on...? Se nimittäin on! Tylsää trikoota on maailma puolillaan. Seula maksaa vajaan kolmekymppiä, värit päälle mitä ne nyt olis, emulsio+ohenne yhteensä kympin noi litran purkit ja pigmentit siihen vajaan femman kipale ja kolmella pääsee jo pitkälle. Pienen alkuinvestoinnin jälkeen homma on tosi edullista. Hifistelyksihän tämäkin tietenkin menee, pitää saada toinen seula ja lisää pigmenttejä ja kiiltoa, mutta verrattuna ompeluun tämä on silti puoli-ilmaista.

Jos aihe kiinnostaa laajemmin, niin Huippuhomma -blogissa on mahtavat painantaohjeet.

 Lisää kirjainleimasin kokeiluja. Huumorintaju kohdillaan ja harjoitus tekee hamsterin?

 Mimmin kummitädille muuten-vaan-lahjaksi kierrätetty paita.

 Itselle satupuu.

 Ja toinen. Montakohan satupuu-paitaa yks nainen tarvitsee? Tämäkin tunika löytyi Valtterilta tosi halvalla.

 Dream catcher ompelukaverille syntymäpäivälahjaksi. On muuten ihana tunne ystävystyä.

 Tuunaa Ikean tyynynpäällinen.

 Jaana oli vähän skeptinen väriyhdistelmän suhteen. Aika räväkkä.

 Hopea kiiltää kuin amis-toyota.

 Minttutalon emännälle sopis tämä - mimmi tekee hillot ilman keittiötä!

Seuraavaksi ompeluksia, mutta ei enää tänään. 

Painettua ipanoille

 Varoitus: tulossa noin sata kuvaa... Okei, tässä nyt näitä lasten vaatteita. Mini-minit ja nuo vähän suuremmatkin ovat lähteneet jo uusiin koteihin. Osa vaatteista kierrätettyjä, osa äitiyspakkauksesta. Osaan toteutin toiveita, osan vedin hatusta.

 Leimasin Panduro Hobbyltä Ruåtsista, muste Sinellistä. Jälki ei yhtä hyvää kuin seulalla tehden.

 Kirjainleimasimet Sinellistä, kuten tosiaan myös tuo mustetyyny.

"Edith" ja Viljo.

Nukkekotiprojektia

 Mimmi sai papan tekemän nukkekodin ensimmäisillä syntymäpäivillään. Siitä asti talo on pohjamaalattuna odotellut tapetteja. Maanantain pikku projektipäivästä Jaanan ja Sarin kanssa jäi liisteriä sopivasti yli, joten tänään ne tapetit saatiin vihdoin seinille. Note-to-self: olisi taas ollut fiksumpaa maalata katot ja lattiat ennen tapetointia... Tässä nyt siis marjapuuronvärinen olkkari, jonne tein tuollaisen puun. Oikeastaan haluaisin tehdä tuon puun ihan täyskorkeana oikeaankin taloon.

 Huomatkaa übertyylikäs muovimattolattia!

 Kotiteatterihuone? Leffatapettia oli edellistä edeltävässä kodissa, ja tykkäsin siitä kovin. Aina kannattaa säästää ihan kaikki...

 Ullakon kuosi on saatu traktorimiehen kummitädiltä...

 ... kuten myös tämä todella hienostunut vanha paperitapetti.

Tässä vielä koko talo. Keltaisesta, valkoisesta ja alakulman vaaleasta huoneesta ei erillisiä kuvia sentään... Ulkoahan talo on punainen ja katto musta, vähän niinkuin lapsuudenkoti oli alkuperäisessä maalissaan. Kotikotona oli vihreä kamari, ja sen olisin halunnut myös tänne, mutta sopivia tapetteja ei ollut varastossa. Pitäisi varmaan pyytää papalta toinen talo, tällä kertaa mulle!

p.s. Kuvat on muokattu iphonen Instagramilla. Loistavaa ajanvietettä!

Venelakkaprojekti ja mummin synttärilahja mimmiltä

 Pahoitteluni radiohiljaisuudesta! Elämä tuntuu olevan taas niin hektistä, etten edes muista ketä mää oon ja mist mää tuun... Projekteja on kuitenkin kertynyt kuvakansioon iso nippu!

Tässä puinen tarjotin päällystettynä kankaalla. Idean sain ihanasta Villapadasta jo aikaa sitten, mutta toteutus otti oman aikansa. Tarjotin on ensin lakattu venelakalla, sitten läästitty kangas paikalleen, ja vielä lakattu muutamaan kertaan samaisella venelakalla. Olisi ehkä pitänyt ohentaa sitä lakkaa?

Kankaan sydämet ovat ihan valkoisia, mutta lakka värjäsi ne kellertäviksi. Tarjotin on lakattu pohjapuoleltakin, joten pitäisi kestää pesua hyvin. Kestää ainakin sadetta, tämä nimittäin unohtui pihalle viikoksi... Reunat sai näppärästi viimeisteltyä puukolla. Kiva tuli! Olen koittanut metsästää näitä tarjottimia kirppareilta, mutta ovat kovin hinnakkaita. Pienempääkin tarjotinta kokeilin, mutta ei taas mennyt niinkuin Strömsössä - kangas meni tuhannen ruttuun ja kamalaksi ja se siitä sitten.  

 Kankaanpainosaralla tuli toteutettua mm. tämä mimmin piirustus mummille syntymäpäivälahjaksi.

 Mummi sai myös tiskirätin - tapani mukaan niitä tuli samalla kaksi.

 Tämän pikkupinon urakoin töihin. Kaurapusseja (tai ehkä ohra?? ei voi tietää) pieniä kantapäitä lämmittämään. Tuntuvat olevan kovin katoavaista sorttia. Materiaalina sairaalan vanhat froteepyyhkeet.